Turvotusta, sanoi Berberi-tohtori

Agadirin, yksi berberi-tohtori

Olen ensimmäistä kertaa Marokossa, ensimmäistä kertaa Agadirissa. Olemme kävelyllä kaupungilla, oikeastaan vain hotellin lähistöllä. Ystävätär napsii kuvia ja niin minäkin. 

Kas, mies joka puhuu suomea tarttuu minuun, sanoilla vain, mutta tarttuu kuitenkin. Olen sitä pehmeää sorttia joka suvaitsee jonkin verran takertuvuutta, mies vie apteekkiinsa. Ystävätär, Iikku, tulee perässä naureskellen ja tuhahdellen. ”Aina sä sorrut”.
Mies puhelee auttavaa suomenkieltä ja saa meidät nauramaan. Sitten hän ottaa hellästi käteni käteensä ja alkaa, ei nyt ennustella tulevia, vaan luetella sairauksiani kopeloiden samalla kämmeneni vyöhykepisteitä. Tuntuu osaavalle. Tunnistan oikein hyvin otteet joita hän käyttää, oman terapeuttimenneisyyteni takia. Hartiani alkavat rentoutua. 

Mietin, että mitähän tämä tulee maksamaan ja päätän, että menköön. Berberi-tohtori painelee ja liu’uttaa sormiaan sangen taitavasti kädelläni ja sitten kehottaa istumaan, on toisen käden vuoro. Homma etenee hienosti niska ja hartiat rentoutuvat upeasti. Riisun kellon sormukset ja laitan ne lattialle pudonneen kamerani kanssa pöydälle. Pari kuvaa oli ihan pakko napata ja kamera vähän lipsahti. Onneksi pysyi kunnossa. Sitten on jalkojen vuoro

Tohtorimme on oikein taitava. Ensin jalkapohjat ja sitten työnnetään ylös helmat ja lahkeet ihan paljaskinttuisena siinä rötköttelen istuen sohvalla ja jalka vastapäätä istuvan ”tohtorin” sylissä. Hieno homma, lonkan särky lakkaa vähitellen… Pari miestä menee ohi tohtorin toimistoon apoteekin takanurkassa eikä kumpikaan edes vilkaise paljaita kinttujani, häveliästä porukkaa ovat. Jotkut otteet tekevät aika kipeää ja ”tohtorimme hokee: ”Hanki, hanki,,,”. En ymmärrä, mutta Iikku keksii ”hengitä hengitä”, hän suomentaa.

Sitten ”tohtorimme” lopettaa ja käskee kävellä. Puntit ja helmat alas, kaikki sormukset, kello ja kamera ojennellaan tarkasti minulle..” onko kaikki ei puutu mikään” ja kävelylle puodin eteen, ei koske lonkkaan hyvin meni. Tulen sisään ja yllätyksekseni ”tohtorimme” työntää kätensä mahalleni painaa kaikki sormensa löysään rasvakerrokseeni nostaa liivittömät rintani liiviasentoon sivuilta tukien ja julistaa:” sinulla ei läski sinulla turvotus, minulla lääke, sitten ei turvotus sitten tissi”… ”ei turvotus, tissi”. Korrektisti ”tissit” lasketaan takaisin mahalle ja sitten on Iikun vuoro päästä hierontaan iskiaksensa kanssa ,,, lopuksi Iikulle sanotaan mahaa kevyesti tökkien: ”sinulla läski neljä kiloa”, sitten minuun päin kääntyen ”sinulla turvotus 15 kiloa” ja Iikulle uudelleen, ”sinulla läski, minulla lääke sitten sinulla ei läski”.

Terveydeksi Marokko tulen vielä takaisin, vapise "tohtori"

Yrttilääkkeiden kokoon kaapimisen jälkeen lasku on pyörryttävä, emme kuitenkaan pyörry. Iikku kieltäytyy ostamasta ja suututtaa ”tohtorin” perin pohjin hetkeksi. Minä laskeskelen päässäni mitä vastaavan tasoinen käsittely olisi Suomessa maksanut ja päätän maksaa ihan kiltisti huviveron kera. Turvotuslääkettä kokeilen vasta kotona ja totean sen olevan niin kovaa kamaa, että jatkokäyttöä pitää hiukan miettiä. ”Tohtorista” jäi siis matkamuistoihin parin päivän kivuton lonkka, kotiin tuotavaksi kasa yrttejä sekä nippu hilpeiden hetkien kuvia. 

Arkiston kamaa

Tämä on jo vanha juttu, mutta löysin sen kaivallessani arkistoja ja ajattelin mikä ettei tämän voisi julkaista

Unkan Ikkunalaudan aarteita

 Tänään 27.3.2011 oli Maria ilmestyksen sunnuntai ja evankeliumin teksti oli Luuk.1:39-45 se oli iloinen päivä Marian elämässä ja hän jakoi sen ystävättärensä kanssa. Olin kirkossa hiljaisesti ja hiukan hajamielisesti kuulolla, mutta onneksi panin evankeliumin kohdan mieleeni.

Kävelin Unkan baariin kirkon jälkeen miestäni tapaamaan ja jouduin heti äijien tenttiin. "Sanopas mikä sunnuntai se tänään oli". Kerroin tietysti mikä. Sitten kysyttiin: "No kelle se Maria muka ilmestyi". Minä vastasin siihen, että Elisabethille. "Mitä muka eikös se ollut enkeli Gabriel ku ilmesty Maarialle", kysyttiin heti. "Ei, kun Maria Meni kylään Elisabetin tykö ja sille Elisabetille tuli ilmestys. Se on Luukkaan evankeliumi jotain kolmekymmentä ja jotain”. ”Kuules ny, ei kai”! Kovalla tohinalla kaivettiin ikkunalautaa ja etsittiin Uutta Testamenttia ja samalla rupateltiin rovastin uudesta kaljusta kampauksesta. Kirja löytyi ja evankeliumi löytyi sekä oikeat jakeet, kun ne luettiin todettiin, että "Ollaan sitä niin paljon kirkonmiehiä; että nämä asiat osataan".

On muuten se Unkan ykköspöydän ikkunalauta oikea tietopankki, kun sieltä löytyy tuo Uusi Testamenttikin peräti kolmella kielellä... (suomeksi ruotsiksi ja englanniksi)

Värähtelyjen harmoniaa

Kaikki virtaa ja kaikki värähtelee, siis muukin kuin kännykkä ja läppäri. Totta kai sitä tietää teoriassa valon ja äänen olevan väräjtelyä, mutta teoria on yksi juttu ja kokeminen toinen. Kaikkea tietysti pitää kokeilla, utelias kun on.

Pääsin kokemaan äänen värähtelynä kehossani, sielussani, jos minulla nyt sielu on, ja mielessäni, kun kävin äänihoitajan lopputyöhön valmistautuvan ystäväni luona kokeilemassa. 

Aluksi ystävätär näytti käsityönä valmistettuja erikokoisia, melko painavia kullanhohtoisia maljoja. Hän antoi yhden käteeni ja napautti sen soimaan. Malja värähdellessä kämmenelläni, hän kertoi Peter Hess instituutin synnystä ja siellä nykyisin suoritettavista tutkimuksista lyhyesti.  
Kämmenelläni soiva malja tuntui miellyttävälle, aivan kuin matalaääninen äänirauta olisi värähdellyt kädelläni. Melkein unohdin kuunnella kuinka hoito etenisi. Onneksi olin sentään sen verran kuunnellut, että osasin vatsalleni asettua hoitovuoteelle. 
Sitten minua alettiin soittaa, sille se nimittäin tuntui. Raajoille ja keholle asetellut äänimaljat joita hellästi kumauteltiin saivat kehoni yli sata triljoonaa solua soimaan kumisevien ja helähtelevien äänien kulkiessa minussa. Se tuntui oudon ihanalle. Hitaasti liu’uin värähtelyjen saatellemana alkuolemukseni luonnolliseen syvään harmoniaan.  Kevenevät äänet kutsuivat hellästi pois syvyyksistä ja minut käännytettiin selälleni. 
Uusia värähtelyjä soitettiin esiin rinnalle ja vatsalle asetetuilla suurilla sydän ja kehomaljoilla, äänet sekoittuivat ennestään soivaan olemukseeni kaaokseksi. Sitten harmonia palasi kelluttaen kehon, sielun ja mielen jälleen syvään rauhan tilaan. 
Ei ole minua aiemmin soiteltu ihan konkreettisesti, mutta kyllä tuntui hyvälle. Jälkeenpäin sanoin minulla musisoineelle ystävättärelle, että on hienoa kuinka hoitaja on kokoajan läsnä tehden soittoa, mutta silti hoidettava saa olla itsekseen kokemuksessaan. Jännitysten aiheuttamat kivutkin lievenivät lähes olemattomiin. Tämä on minulle sopivaa; olla, kuunnella, tuntea, rentoutua, vapautua ja harmonisoitua. 
Kannatti kokeilla. Löytyi oma juttu.

Mikäli kiinnostuit lisätietoja saat:
www.spiraaliportti.fi/suomen-peter-hess-akatemia-medi-/

Jälkijäristyksiä

On upea aurinkoinen aamu, mutta alakuloisuus asuu sisälläni. 

Talossamme oli tulipalo. Sen aikana jouduin osalliseksi pelottavaan tapahtumaan, jossa kannoin ystävääni tulelta turvaan ja kurottelin käsiäni auttamaan jokaista jota pystyin auttamaan. Odotin hädissäsi lisää apua ja pelastusta välitöntä lääkitystä tarvitsevalle ystävälle. Pitelin sylissäni shokissa olevaa ihmistä ja soitin hänen läheisiään paikalle. Apu ja pelastus tulivat nopeasti ja kaikki olivat pian turvassa.
Koti on säästynyt ja olemme nyt kotona mieheni ja minä. Meille tuli vain vähän savun hajuista pyykkiä pesulaan vietäväksi ja hiukan muita lieviä seuraamuksia noin aineellisesti. Hoidin välttämättömiä asioita ja asetuin elämään eteenpäin. Nyt minulla on aikaa itselleni, aikaa katsoa sieluni maisemaa. Sielu, tai mikä lie minäkuva, olikin järkkynyt reippaasti, suorastaan ihan yllättävästi.
Joskus ihmettelin mitä se järkyttynyt oikein tarkoittaa, en ihmettele enää. Tiedän sen tarkoittavan ihan kirjaimellisesti sitä, että sielunmaisemassa käy järistys. Se järkkyy kuin järisevä maa. Enää ei sisälläni olekaan se sielunmaisema, jossa häämötti tuttuna itsetyytyväisyyden vaara, toisaalla näkyi tuttu ahdistuksen alamaa, kauempana kohosivat onnen kukkulat ja tutulla paikallaan olivat opinsarat eletyn elämän pellolla. Tutussa paikassa välkkyi ennen taidon järvi, virtasi vuolaana puuhastelun puro ja horisontissa siinteli tunteiden meri.
Sitä maisemaa ei sielussani enää ole. Se on järkkynyt, se on poissa. Tässä uudessa maisemassa on tuskan vuoria. Tunteiden mereltä on tullut tsunami vieden mukanaan tutut onnen kukkulat ja täyttäen vierailla vesillä ahdistuksen alamaat. Poissa on tuttu ilon lähde ja puuhastelun puron uoma on kiertynyt kummille mutkille. Itsetyytyväisyyden vaara on alennut pieneksi kummuksi, mutta se ei pahemmin sureta. Paljon surullisempaa on yrittää löytää itsetunnon pientä lehtoa ja huomata sen olevan täynnä kuolleita rohkeuden kukkia. Aion kuitenkin lähteä varovasti kulkemaan sieluni uuteen maantieteeseen. Uskon, että löydän sieltä  vielä muitakin hyviä asioita kuin rakkauden lujan kallion jolta tosin oli hellyyden hiekka huuhtoutunut pois.
Mutta kyllä se siitä, niinhän sitä sanotaan ja tämän verran elettyään tietää, että kyllä se siitä. Kohta aika taas kuluttaa nuo tuskan vuoret pyöreämmiksi ja kaikki uusi tulee vanhaksi tutuksi. Niin se on käynyt muidenkin mullistusten ja muutosten jälkeen. Tämä järkytys vaan nyt oli perusteellisempi kuin ne aiemmat. No, ainakin se on tuoreempi. Nyt on jo taas huominen ja aika kuluu kuluttaen muistoja sekä muovaten sieluni maisemia.
Sitä paitsi, kun ovat nuo sukuni juuret Karjalan mailla niin: ”Ilo pintaan vaikka sydän märkänis”.

Kotona ollaan tulipalon jälkeen

Jahuu, kotiin on päästy tulipalon jälkeen.
Lämmitys ja lämminvesi tosin puuttuivat seuraavaan aamuun asti, mutta oma peti odotti ilman muita hajuja kuin omat käryt. Mies tyyntyi nopeasti kotioloon ja odotteli Emerdalen alkua. Itse menin kohta petiin ja nukuin aamuun asti tai ainakin niin kauan kuin selkä antoi maata. Kaikki kanssakärsijätkin olivat kunnossa, ainakin olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.

Palanut asunto. Asukkaan pelesti ihme, osaava naapuri ja leveäsiipinen enkeli

Kaikenlaisia oloja ja sivu juonteita on ilmennyt palon jälkeen.
Masennus iski yhden yön aikana, mikään ei suju ja mitään ei ymmärrä. Olo on uupunut ylimääräisen adrenaliinin häivyttyä kehosta. Onneksi koti on ihanan turvallinen paikka masentua. Aamulla huomasin myös, että oho, paino on pudonnut kilon. Tämä kilo olisi voinut jäädä, sillä onhan se rankka pudotustapa, tuo happiräjähdyspalo. No mutta, ainetta se vaan on, se kilo läskiä meinaan, mitä sitä suremaan varsinkaan kun ennen tulipaloa olisi riemuinnut sen putoamisesta. 

Usein kuluneen viikon aikana halusi vain parkua ja puhua ystävilleen ilman, että joku arvostelisi tekemisiä, mutta ELÄMÄ ON... Yksi ystävän ystävä kysyi, että ’kuinka sä voit koko ajan kuvata ja julkaista sun kuvia, vaikka olisi tärkeempääkin...’ heti tuli mieleen, että muutkin voivat ihmetellä. Kiirehdin siis facebookiin kertomaan kaikille kavereille, että kuvat ovat minun tapani kertoa mille tuntuu ja purkaa sekä jakaa juttuja ystävien ja kaverien kanssa, se on erilaista kuin ne tuhat sanaa, mutta mulle ominainen tärkeä ilmaisutapa.

 

Vahinkolistaa ei meidän onneksi

tarvitse  tehdä aineellisista menetyksistä, sillä asuntomme säästyi tuhoilta, pitää vaan saada siivooja poistamaan pölyä joka sitoo hajuja. Ikkunoiden pesu onkin sitten kinkkisempi juttu, ulkopinnat kuuluvat taloyhtiölle. Niistä noen pois pesemisen pitäisi hoitua taloyhtiönvakuutuksen laskuun ja kun ei taloyhtiömme ala-arvoisesti toimiva isännöitsijä ole nokkaansa näyttänyt koko aikana viranomaisten ja vakuutusyhtiön pyynnöistä huolimatta, on vaikeaa saada selvitetyksi miten toimia. Ihan Hullua!

Sitten tähän lopuksi; huomasin outoja itsestäni, pelastin elektroniikkaa (kamerat puhelimen) ja lompakon heti ensiksi, sitten osallistuin henkilöpelastukseen. Lääkkeet ynnä muuta tärkeää aineellista pelastin vasta myöhemmin. huomasin kuitenkin, että taidan olla toimintakykyinen hätätilanteissa... ja se oli minulle pienoinen yllätys...

sitten vain kohti arkea omassa rakkaassa kodissa

Meidän talossa oli tulipalo...

Meidän talossa oli tulipalo...

Ei isoa hätää meillä, vain hajuhaitta pääsemme ehkä pian kotiin... muiden kodeille alkaen asunnosta 3 jatkuen as 5 kävi savuisesti, 6 ja 7 kävi nokisesti, 8 ja 10 tuhoutuivat pahasti, 9 Tuhoutui täydellisesti sieltä alkoi palo.

 Palo alkoi, kun viallinen säiliön osa petti lääkehappisäiliössä ja säiliö räjähti. Tuli levisi äärettömän nopeasti. Henkilövahingoilta vältyttiin mutta järkytys on suuri kaikille meille kymmenhuoneistoisen rivitalon asukkaille.

huoneemme Päiväkummussa oli perhehuone

Osa asukkaista oli evakossa kotikuntamme kylpylähotellissa Päiväkummussa, miehelleni ja minulle se oli hienompi majapaikka kuin lomamatkan hotelli Kreetalla. Olimme nimittäin juuri edellisenä päivänä kotiutuneet matkalta ja ehdimme nukkua yhden yön omassa kodissamme ennen onnettomuutta. 

Seuraavana yönä oli majapaikkanamme päiväkoti, ja siellä tilaa piisasi 114... tosin siellä haisi enemmän palokaasuille kuin kotonamme, sillä päiväkoti on vain kolmen metrin päässä, no, viiden metrin päässä hiiltyneistä kohteista ja kotimme on sentään 20 -30 metrin päässä... Oi elämän kevät, kyllä henkeen kävi. 

Räjähtäneen asunnon asukkaalle on AGA tietenkin alkanut järjestää kaikkea, myönnettyään virheensä, mutta entäs me muut ja taloyhtiömme? 

Kotikuntamme toimi ripeästi ja parissa päivässä oli kaikilla jo tilapäinen koti tiedossa ja kalustuksen kohteena. Kaiken menettäneille SPR ja kunnan sisäinen keräys, jonka koordinoi nuoriso-ohjaaja Anni, toi arjessa tarpeellisia hyödykkeitä tosi nopeasti. Kiitoksemme Annille ja heille muille. 

Aivan erikseen haluan kiittää ja kertoa arvostuksestamme, Jari Niemisen huoltoyhtiölle tiimeineen. Olette hoitaneet vastuullisesti ja ammattitaitoisesti kotitalomme asioita yli tulipalo aiheuttamien tilanteiden ja sinä, Jari, olet jaksanut olla ystävällinen kaikille kyselijöille. KIITOS,  että olit läsnä tulipalon aikana, kiitos valvotusta yöstä, pienen koiran pelastamisesta sateesta ja kylmästä. Kiitos, että huolehdit lämmön ja sähkön ylläpidosta, kiitos kärsivällisyydestä ovien availussa jälkeenpäin ja asukkaille vastailuissa, kiitos myös ammattitaidolla hoidetusta jälkisuojaustyöstä.
Työsi voidaan korvata rahalla, mutta millään rahalla ei voi ostaa kohdallaan olevaa asennetta.

uudet aamut tulevat vielä onneksi kaikille meille

Lähinaapurille kuuluisi hengenpelastusmitali ja kunnollinen rahallinen korvaus AGAlta sillä ilman hänen ripeää toimintaansa olisi menetetty ihmishenki eikä sitä korvaa mikään raha.
Kyllä me muutkin osallistuimme pelastustoimiin ennen palokunnan tuloa. Yksi tuttava huomasi sen ja kiitteli meitä, se tuntui oikein hyvälle. Eikä kyllä olisi haitannut vaikka joku muukin olisi huomannut sen.

Lämminvesi, lämpö ja sähkö ovat onneksi kaikki kunnossa, kyllä se arkinen elämä tästä alkaa taas sujua, kun kotiin pääsee.

Kisatelttalla

 Lupasin kirjoitella karjalohjalaisesta Telttabaarin kisakatsomosta se kun on harvinaisen yhteisöllinen ilmiö. 






Monelle paikkakuntalaiselle puolijoukkueteltan ilmestyminen ”vanhan matkahuollon” pihaan on tuttu juttu jo kolmen vuoden takaa. Silti se on hykerryttävä tapaus. Enää ei kuitenkaan koettu yhtä suuria tunteita ympäristössä kuin ensimmäisellä kerralla. 

Yhtään ainutta herjaavaa tekstiviestiä ei tänä vuonna julkaistu paikallisessa sanomalehdessä. Kukaan ei enää tainnut kadehtia telttailijoita. Kylmyyttä torjui tänäkin vuonna kiuas. Kisaeväät tuotiin tuttuun tapaan omakustanteina ja monen monta lenkkimakkaraa kypsyteltiin kiukaan kivillä. Toki kisajuomat oli jokainen tuonut mukanaan kulutti niitä omaan tahtiinsa. Uutuuksia telttabaarilla tänä vuonna olivat pikkulan lisäksi, liikenteen ohjaus ja alipaine ilmastointi. Liikennettä sisään ohjasi aito jalankulkijain liikennevalo. Alipaineilmastointia voi kuvailla hyvin luovaksi ratkaisuksi. Sähkötuuletin oli kiinnitetty känkkyräisen keskussalon puolivälimutkaan. Siinä se puhalteli humisten kohti teltan lakiaukkoa. Sen avulla pysyi sopiva lämpötila teltassa kuumallakin ilmalla. Teltalla koettiin MM-kisojen hurma ja turmio... niin tai näin viihtyisää kuitenkin oli ja roskaa tuli.  

Tunnelmaa ei teltalta puuttunut yhtenäkään pelipäivänä se aaltoili milloin riehakkaana milloin vaisumpana  teltabaarillassa kirkon katveessa. 

Kyllä Karjalohjalla elää osataan.