Agadirin, yksi berberi-tohtori
Olen ensimmäistä kertaa Marokossa, ensimmäistä kertaa Agadirissa.
Olemme kävelyllä kaupungilla, oikeastaan vain hotellin lähistöllä. Ystävätär
napsii kuvia ja niin minäkin.
Kas, mies joka puhuu suomea tarttuu minuun, sanoilla vain,
mutta tarttuu kuitenkin. Olen sitä pehmeää sorttia joka suvaitsee jonkin verran
takertuvuutta, mies vie apteekkiinsa. Ystävätär, Iikku, tulee perässä
naureskellen ja tuhahdellen. ”Aina sä sorrut”.
Mies puhelee auttavaa suomenkieltä ja saa meidät nauramaan. Sitten hän ottaa hellästi käteni käteensä ja alkaa, ei nyt ennustella tulevia, vaan luetella sairauksiani kopeloiden samalla kämmeneni vyöhykepisteitä. Tuntuu osaavalle. Tunnistan oikein hyvin otteet joita hän käyttää, oman terapeuttimenneisyyteni takia. Hartiani alkavat rentoutua.
Mies puhelee auttavaa suomenkieltä ja saa meidät nauramaan. Sitten hän ottaa hellästi käteni käteensä ja alkaa, ei nyt ennustella tulevia, vaan luetella sairauksiani kopeloiden samalla kämmeneni vyöhykepisteitä. Tuntuu osaavalle. Tunnistan oikein hyvin otteet joita hän käyttää, oman terapeuttimenneisyyteni takia. Hartiani alkavat rentoutua.
Mietin, että mitähän tämä tulee maksamaan ja päätän, että
menköön. Berberi-tohtori painelee ja liu’uttaa sormiaan sangen taitavasti
kädelläni ja sitten kehottaa istumaan, on toisen käden vuoro. Homma etenee
hienosti niska ja hartiat rentoutuvat upeasti. Riisun kellon sormukset ja
laitan ne lattialle pudonneen kamerani kanssa pöydälle. Pari kuvaa oli ihan
pakko napata ja kamera vähän lipsahti. Onneksi pysyi kunnossa. Sitten on
jalkojen vuoro
Tohtorimme on oikein taitava. Ensin jalkapohjat ja
sitten työnnetään ylös helmat ja lahkeet ihan paljaskinttuisena siinä
rötköttelen istuen sohvalla ja jalka vastapäätä istuvan ”tohtorin” sylissä.
Hieno homma, lonkan särky lakkaa vähitellen… Pari miestä menee ohi tohtorin
toimistoon apoteekin takanurkassa eikä kumpikaan edes vilkaise paljaita kinttujani,
häveliästä porukkaa ovat. Jotkut otteet tekevät aika kipeää ja ”tohtorimme
hokee: ”Hanki, hanki,,,”. En ymmärrä, mutta Iikku keksii ”hengitä hengitä”, hän
suomentaa.
Sitten ”tohtorimme” lopettaa ja käskee kävellä. Puntit ja
helmat alas, kaikki sormukset, kello ja kamera ojennellaan tarkasti minulle..”
onko kaikki ei puutu mikään” ja kävelylle puodin eteen, ei koske lonkkaan hyvin
meni. Tulen sisään ja yllätyksekseni ”tohtorimme” työntää kätensä mahalleni
painaa kaikki sormensa löysään rasvakerrokseeni nostaa liivittömät rintani
liiviasentoon sivuilta tukien ja julistaa:” sinulla ei läski sinulla turvotus,
minulla lääke, sitten ei turvotus sitten tissi”… ”ei turvotus, tissi”.
Korrektisti ”tissit” lasketaan takaisin mahalle ja sitten on Iikun vuoro päästä hierontaan iskiaksensa kanssa ,,, lopuksi Iikulle sanotaan mahaa kevyesti
tökkien: ”sinulla läski neljä kiloa”, sitten minuun päin kääntyen ”sinulla
turvotus 15 kiloa” ja Iikulle uudelleen, ”sinulla läski, minulla lääke sitten
sinulla ei läski”. Terveydeksi Marokko tulen vielä takaisin, vapise "tohtori" |
Yrttilääkkeiden kokoon kaapimisen jälkeen lasku on
pyörryttävä, emme kuitenkaan pyörry. Iikku kieltäytyy ostamasta ja suututtaa
”tohtorin” perin pohjin hetkeksi. Minä laskeskelen päässäni mitä vastaavan
tasoinen käsittely olisi Suomessa maksanut ja päätän maksaa ihan kiltisti
huviveron kera. Turvotuslääkettä kokeilen vasta kotona ja totean sen olevan
niin kovaa kamaa, että jatkokäyttöä pitää hiukan miettiä. ”Tohtorista” jäi siis
matkamuistoihin parin päivän kivuton lonkka, kotiin tuotavaksi kasa yrttejä
sekä nippu hilpeiden hetkien kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti