Arkiston kamaa

Tämä on jo vanha juttu, mutta löysin sen kaivallessani arkistoja ja ajattelin mikä ettei tämän voisi julkaista

Unkan Ikkunalaudan aarteita

 Tänään 27.3.2011 oli Maria ilmestyksen sunnuntai ja evankeliumin teksti oli Luuk.1:39-45 se oli iloinen päivä Marian elämässä ja hän jakoi sen ystävättärensä kanssa. Olin kirkossa hiljaisesti ja hiukan hajamielisesti kuulolla, mutta onneksi panin evankeliumin kohdan mieleeni.

Kävelin Unkan baariin kirkon jälkeen miestäni tapaamaan ja jouduin heti äijien tenttiin. "Sanopas mikä sunnuntai se tänään oli". Kerroin tietysti mikä. Sitten kysyttiin: "No kelle se Maria muka ilmestyi". Minä vastasin siihen, että Elisabethille. "Mitä muka eikös se ollut enkeli Gabriel ku ilmesty Maarialle", kysyttiin heti. "Ei, kun Maria Meni kylään Elisabetin tykö ja sille Elisabetille tuli ilmestys. Se on Luukkaan evankeliumi jotain kolmekymmentä ja jotain”. ”Kuules ny, ei kai”! Kovalla tohinalla kaivettiin ikkunalautaa ja etsittiin Uutta Testamenttia ja samalla rupateltiin rovastin uudesta kaljusta kampauksesta. Kirja löytyi ja evankeliumi löytyi sekä oikeat jakeet, kun ne luettiin todettiin, että "Ollaan sitä niin paljon kirkonmiehiä; että nämä asiat osataan".

On muuten se Unkan ykköspöydän ikkunalauta oikea tietopankki, kun sieltä löytyy tuo Uusi Testamenttikin peräti kolmella kielellä... (suomeksi ruotsiksi ja englanniksi)

Värähtelyjen harmoniaa

Kaikki virtaa ja kaikki värähtelee, siis muukin kuin kännykkä ja läppäri. Totta kai sitä tietää teoriassa valon ja äänen olevan väräjtelyä, mutta teoria on yksi juttu ja kokeminen toinen. Kaikkea tietysti pitää kokeilla, utelias kun on.

Pääsin kokemaan äänen värähtelynä kehossani, sielussani, jos minulla nyt sielu on, ja mielessäni, kun kävin äänihoitajan lopputyöhön valmistautuvan ystäväni luona kokeilemassa. 

Aluksi ystävätär näytti käsityönä valmistettuja erikokoisia, melko painavia kullanhohtoisia maljoja. Hän antoi yhden käteeni ja napautti sen soimaan. Malja värähdellessä kämmenelläni, hän kertoi Peter Hess instituutin synnystä ja siellä nykyisin suoritettavista tutkimuksista lyhyesti.  
Kämmenelläni soiva malja tuntui miellyttävälle, aivan kuin matalaääninen äänirauta olisi värähdellyt kädelläni. Melkein unohdin kuunnella kuinka hoito etenisi. Onneksi olin sentään sen verran kuunnellut, että osasin vatsalleni asettua hoitovuoteelle. 
Sitten minua alettiin soittaa, sille se nimittäin tuntui. Raajoille ja keholle asetellut äänimaljat joita hellästi kumauteltiin saivat kehoni yli sata triljoonaa solua soimaan kumisevien ja helähtelevien äänien kulkiessa minussa. Se tuntui oudon ihanalle. Hitaasti liu’uin värähtelyjen saatellemana alkuolemukseni luonnolliseen syvään harmoniaan.  Kevenevät äänet kutsuivat hellästi pois syvyyksistä ja minut käännytettiin selälleni. 
Uusia värähtelyjä soitettiin esiin rinnalle ja vatsalle asetetuilla suurilla sydän ja kehomaljoilla, äänet sekoittuivat ennestään soivaan olemukseeni kaaokseksi. Sitten harmonia palasi kelluttaen kehon, sielun ja mielen jälleen syvään rauhan tilaan. 
Ei ole minua aiemmin soiteltu ihan konkreettisesti, mutta kyllä tuntui hyvälle. Jälkeenpäin sanoin minulla musisoineelle ystävättärelle, että on hienoa kuinka hoitaja on kokoajan läsnä tehden soittoa, mutta silti hoidettava saa olla itsekseen kokemuksessaan. Jännitysten aiheuttamat kivutkin lievenivät lähes olemattomiin. Tämä on minulle sopivaa; olla, kuunnella, tuntea, rentoutua, vapautua ja harmonisoitua. 
Kannatti kokeilla. Löytyi oma juttu.

Mikäli kiinnostuit lisätietoja saat:
www.spiraaliportti.fi/suomen-peter-hess-akatemia-medi-/