Kaikki virtaa ja kaikki värähtelee, siis muukin kuin kännykkä
ja läppäri. Totta kai sitä tietää teoriassa valon ja äänen olevan väräjtelyä, mutta
teoria on yksi juttu ja kokeminen toinen. Kaikkea tietysti pitää kokeilla, utelias kun on.
Pääsin kokemaan äänen värähtelynä kehossani, sielussani, jos minulla nyt sielu on, ja mielessäni, kun
kävin äänihoitajan lopputyöhön valmistautuvan ystäväni luona kokeilemassa.
Aluksi ystävätär näytti käsityönä valmistettuja erikokoisia, melko painavia kullanhohtoisia maljoja. Hän antoi yhden käteeni ja napautti sen soimaan. Malja värähdellessä kämmenelläni, hän kertoi Peter Hess instituutin synnystä ja siellä nykyisin suoritettavista tutkimuksista lyhyesti.
Kämmenelläni soiva malja tuntui miellyttävälle, aivan kuin matalaääninen äänirauta olisi värähdellyt kädelläni. Melkein unohdin kuunnella kuinka hoito etenisi. Onneksi olin sentään sen verran kuunnellut, että osasin vatsalleni asettua hoitovuoteelle.
Sitten minua alettiin soittaa, sille se nimittäin tuntui. Raajoille ja keholle asetellut äänimaljat joita hellästi kumauteltiin saivat kehoni yli sata triljoonaa solua soimaan kumisevien ja helähtelevien äänien kulkiessa minussa. Se tuntui oudon ihanalle. Hitaasti liu’uin värähtelyjen saatellemana alkuolemukseni luonnolliseen syvään harmoniaan. Kevenevät äänet kutsuivat hellästi pois syvyyksistä ja minut käännytettiin selälleni.
Uusia värähtelyjä soitettiin esiin rinnalle ja vatsalle asetetuilla suurilla sydän ja kehomaljoilla, äänet sekoittuivat ennestään soivaan olemukseeni kaaokseksi. Sitten harmonia palasi kelluttaen kehon, sielun ja mielen jälleen syvään rauhan tilaan.
Ei ole minua aiemmin soiteltu ihan konkreettisesti, mutta kyllä tuntui hyvälle. Jälkeenpäin sanoin minulla musisoineelle ystävättärelle, että on hienoa kuinka hoitaja on kokoajan läsnä tehden soittoa, mutta silti hoidettava saa olla itsekseen kokemuksessaan. Jännitysten aiheuttamat kivutkin lievenivät lähes olemattomiin. Tämä on minulle sopivaa; olla, kuunnella, tuntea, rentoutua, vapautua ja harmonisoitua.
Kannatti kokeilla. Löytyi oma juttu.
Aluksi ystävätär näytti käsityönä valmistettuja erikokoisia, melko painavia kullanhohtoisia maljoja. Hän antoi yhden käteeni ja napautti sen soimaan. Malja värähdellessä kämmenelläni, hän kertoi Peter Hess instituutin synnystä ja siellä nykyisin suoritettavista tutkimuksista lyhyesti.
Kämmenelläni soiva malja tuntui miellyttävälle, aivan kuin matalaääninen äänirauta olisi värähdellyt kädelläni. Melkein unohdin kuunnella kuinka hoito etenisi. Onneksi olin sentään sen verran kuunnellut, että osasin vatsalleni asettua hoitovuoteelle.
Sitten minua alettiin soittaa, sille se nimittäin tuntui. Raajoille ja keholle asetellut äänimaljat joita hellästi kumauteltiin saivat kehoni yli sata triljoonaa solua soimaan kumisevien ja helähtelevien äänien kulkiessa minussa. Se tuntui oudon ihanalle. Hitaasti liu’uin värähtelyjen saatellemana alkuolemukseni luonnolliseen syvään harmoniaan. Kevenevät äänet kutsuivat hellästi pois syvyyksistä ja minut käännytettiin selälleni.
Uusia värähtelyjä soitettiin esiin rinnalle ja vatsalle asetetuilla suurilla sydän ja kehomaljoilla, äänet sekoittuivat ennestään soivaan olemukseeni kaaokseksi. Sitten harmonia palasi kelluttaen kehon, sielun ja mielen jälleen syvään rauhan tilaan.
Ei ole minua aiemmin soiteltu ihan konkreettisesti, mutta kyllä tuntui hyvälle. Jälkeenpäin sanoin minulla musisoineelle ystävättärelle, että on hienoa kuinka hoitaja on kokoajan läsnä tehden soittoa, mutta silti hoidettava saa olla itsekseen kokemuksessaan. Jännitysten aiheuttamat kivutkin lievenivät lähes olemattomiin. Tämä on minulle sopivaa; olla, kuunnella, tuntea, rentoutua, vapautua ja harmonisoitua.
Kannatti kokeilla. Löytyi oma juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti