Kisatelttalla

 Lupasin kirjoitella karjalohjalaisesta Telttabaarin kisakatsomosta se kun on harvinaisen yhteisöllinen ilmiö. 






Monelle paikkakuntalaiselle puolijoukkueteltan ilmestyminen ”vanhan matkahuollon” pihaan on tuttu juttu jo kolmen vuoden takaa. Silti se on hykerryttävä tapaus. Enää ei kuitenkaan koettu yhtä suuria tunteita ympäristössä kuin ensimmäisellä kerralla. 

Yhtään ainutta herjaavaa tekstiviestiä ei tänä vuonna julkaistu paikallisessa sanomalehdessä. Kukaan ei enää tainnut kadehtia telttailijoita. Kylmyyttä torjui tänäkin vuonna kiuas. Kisaeväät tuotiin tuttuun tapaan omakustanteina ja monen monta lenkkimakkaraa kypsyteltiin kiukaan kivillä. Toki kisajuomat oli jokainen tuonut mukanaan kulutti niitä omaan tahtiinsa. Uutuuksia telttabaarilla tänä vuonna olivat pikkulan lisäksi, liikenteen ohjaus ja alipaine ilmastointi. Liikennettä sisään ohjasi aito jalankulkijain liikennevalo. Alipaineilmastointia voi kuvailla hyvin luovaksi ratkaisuksi. Sähkötuuletin oli kiinnitetty känkkyräisen keskussalon puolivälimutkaan. Siinä se puhalteli humisten kohti teltan lakiaukkoa. Sen avulla pysyi sopiva lämpötila teltassa kuumallakin ilmalla. Teltalla koettiin MM-kisojen hurma ja turmio... niin tai näin viihtyisää kuitenkin oli ja roskaa tuli.  

Tunnelmaa ei teltalta puuttunut yhtenäkään pelipäivänä se aaltoili milloin riehakkaana milloin vaisumpana  teltabaarillassa kirkon katveessa. 

Kyllä Karjalohjalla elää osataan.