Kotona ollaan tulipalon jälkeen

Jahuu, kotiin on päästy tulipalon jälkeen.
Lämmitys ja lämminvesi tosin puuttuivat seuraavaan aamuun asti, mutta oma peti odotti ilman muita hajuja kuin omat käryt. Mies tyyntyi nopeasti kotioloon ja odotteli Emerdalen alkua. Itse menin kohta petiin ja nukuin aamuun asti tai ainakin niin kauan kuin selkä antoi maata. Kaikki kanssakärsijätkin olivat kunnossa, ainakin olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.

Palanut asunto. Asukkaan pelesti ihme, osaava naapuri ja leveäsiipinen enkeli

Kaikenlaisia oloja ja sivu juonteita on ilmennyt palon jälkeen.
Masennus iski yhden yön aikana, mikään ei suju ja mitään ei ymmärrä. Olo on uupunut ylimääräisen adrenaliinin häivyttyä kehosta. Onneksi koti on ihanan turvallinen paikka masentua. Aamulla huomasin myös, että oho, paino on pudonnut kilon. Tämä kilo olisi voinut jäädä, sillä onhan se rankka pudotustapa, tuo happiräjähdyspalo. No mutta, ainetta se vaan on, se kilo läskiä meinaan, mitä sitä suremaan varsinkaan kun ennen tulipaloa olisi riemuinnut sen putoamisesta. 

Usein kuluneen viikon aikana halusi vain parkua ja puhua ystävilleen ilman, että joku arvostelisi tekemisiä, mutta ELÄMÄ ON... Yksi ystävän ystävä kysyi, että ’kuinka sä voit koko ajan kuvata ja julkaista sun kuvia, vaikka olisi tärkeempääkin...’ heti tuli mieleen, että muutkin voivat ihmetellä. Kiirehdin siis facebookiin kertomaan kaikille kavereille, että kuvat ovat minun tapani kertoa mille tuntuu ja purkaa sekä jakaa juttuja ystävien ja kaverien kanssa, se on erilaista kuin ne tuhat sanaa, mutta mulle ominainen tärkeä ilmaisutapa.

 

Vahinkolistaa ei meidän onneksi

tarvitse  tehdä aineellisista menetyksistä, sillä asuntomme säästyi tuhoilta, pitää vaan saada siivooja poistamaan pölyä joka sitoo hajuja. Ikkunoiden pesu onkin sitten kinkkisempi juttu, ulkopinnat kuuluvat taloyhtiölle. Niistä noen pois pesemisen pitäisi hoitua taloyhtiönvakuutuksen laskuun ja kun ei taloyhtiömme ala-arvoisesti toimiva isännöitsijä ole nokkaansa näyttänyt koko aikana viranomaisten ja vakuutusyhtiön pyynnöistä huolimatta, on vaikeaa saada selvitetyksi miten toimia. Ihan Hullua!

Sitten tähän lopuksi; huomasin outoja itsestäni, pelastin elektroniikkaa (kamerat puhelimen) ja lompakon heti ensiksi, sitten osallistuin henkilöpelastukseen. Lääkkeet ynnä muuta tärkeää aineellista pelastin vasta myöhemmin. huomasin kuitenkin, että taidan olla toimintakykyinen hätätilanteissa... ja se oli minulle pienoinen yllätys...

sitten vain kohti arkea omassa rakkaassa kodissa