Ristiäiset suvussa

Päivänsankari

näillä on hyvä astua kristityn tielle

Helsinkiin suvun kehtoon, Viipurin jälkeen, on vielä jäänyt asustelemaan meidän sukuhaaramme kantaäidin lisäksi pari vesaa. Nyt oli sukuun syntynyt pienokainen jota yhdessä riensimme katsomaan hänen ristiäispäivänään. Suvun kantaäiti on kirjonut ristiäiskoltun jossa 1979 alkaen on pienokaisiamme kastettu varhaisenpi sukumekko, kun on jo harhautunut johonkin toiseen suvun haaroista. Helsinkiin on jännittävä ajaa monen poissaolo vuosikymmenen jälkeen vaikka siellä on joskus ajokortinsa suorittanutkin ja ajokokeen läpäissyt. Pienen ylimääräisen lenkin ajelinkin miehen istuessa vieressä kalpeana ja huudahdellessa vääriä ohjeita. Helppo Karjalohjalta on kuitenkin löytää Meilahden kirkolle. En vain muistanut kuinka Pihlajatielle pitää Tukholmankadulta kääntyä joten seikkailin auton ympäri hiukkasen kauempana ja palailin sitten oikeille urille. Löytyihän juhlapaikka ja parkkipaikkakin löytyi hyvin. Sitten ei muuta kuin juhlimaan...
Pienelle siarentyttärentyttärelle antoi pappi kastetodistuksen lisäksi vielä pikuruiset töppöset jotka joku seurakunnan äideistä oli, kirkkoherran mukaan, "tikuttanut" vartavasten kastelahjoiksi.
Pientä tyttöstä sai sitten kahvittelun lomassa isoisoäitikin hetken pidellä.

kantaäiti ja pikuruisin

Niin se kulkee elämä eteenpäin vuosien vuosien taa...
Sitä ennen pitää kuitenkin hurauttaa kotiin. Paluumatkalla armas aviomies pelkäsi huomattavasti vähemmän ainakin, kun oli päästy ulos kaupungista ja suunnattiin  moottoritielle. Päivä oli mukava ja kotiin tulo turvaisa. Parhaat kiitokset kaikille kaikesta... =) Niin ja sainhan minäkin pikkuista sisaren tyttären tytärtä hetkisen hellitellä =)

povella pehmoisella pienen on hyvä olla