Näyttely pystyyn

Innokkaasti keksittiin ripustuskeinoja

Näyttelyn pystytys sujui ja onnistui. Mutta olisi jäänyt onnistumatta jollei opettaja olisi saanut toisesta kirjastosta lainaksi ripustusvaijereita. Tietenkin meillä kaikilla oli osuutemme yksi kirjoitti teoksille nimiä, toinen haki sinitarraa lasten töihin. Kolmas yritti valita piirrustuksia uunin kylkiin tarrattavisi. Taulut saatiin seinille vaijereilla ja siimoilla, mutta ne keikkuivat hilpeän pyykin tavoin pari tuumaa seinän edessä ja aiheuttivat lievää epätoivoa...

Uunin uudet vaatteet

Avuksi keksittiin sinitarra, joka oli jo ollut käytössä lasten maalauksiin uunia puettaessa uuteen asuunsa. Siitä leivottiin möykkyjä joilla kuvat ankkuroitiin seinään ja suurin osa kieppuvasta liputuksesta saatiin kuriin. Töitä jäi mukavasti vielä leviteltäväksi pöydille, jotka olivat jääneet koululaisten käsityönäyttelyltä vapaiksi. Osalla maalauksia somistettiin porrastila johon oli jäänyt nauloja ajalta ennen remonttia. Löytyi myös muutama kantikas pylväs parin työn alustaksi. siinä se sitten olikin näyttely hienosti esillä ja ei kun kotiin ja tekemään luonnosta blogiin.

kaverit antoivat työlleni nimen läheisyys...